Näin juuri artikkelin, jossa viitattiin itseohjautuvuuden ja yrityksen kasvun suhteeseen. Taisipa olla niin, että itseohjautuvuus nähtiin kasvun ja kehityksen osana. Olen itse tehnyt etätyötä ainakin 15 vuotta ja olen vankkumaton etätyön kannattaja. Etätyö, kumma kyllä, nähdään yllättävän monessa organisaatiossa epäilyttäväksi eikä etätyötä suosita. Etätyö ei sovi kaikkiin töihin eikä kaikille ihmisille, kuten ei itseohjautuvuuskaan, mutta oikeassa paikassa etätyö ja itseohjautuvuus ovat ehdottoman kannatettava juttuja.
Ymmärrän itseohjautuvuuden sielun niin, että työntekijä on hyvin vapaa tekemään arkiaskareitaan ja päättämään itse osan työajastaan ja -panoksestaan. Tällainen edellyttää kykyä ja halua toimia oikein sekä vastuullisesti. Jos näin ei toimi, tekee virheitä osaamattomuuttaan tai jättää töitä tekemättä. Itseohjautuvuus tarvitsee itsekuria, joka on mielestäni kurin korkein olomuoto. Kuinka hyvin itseohjautuvuus on toiminut koronaepidemian hoidossa? Ruotsissa hallituksen esittämät toiveet ovat kaikuneet koko lailla kuuroille korville. Voidaan sanoa ilman suurta liioittelua, että esitetyt toiveet eivät Suomessakaan riittäneet, vaan ihmiset ovat esimerkiksi matkustaneet mökeille vetoomuksista huolimatta. Suurin osa ihmisistä toimi oikein, mutta ei kaikki.
Kuinka sairaanhoitopiirit olivat valmistautuneet epidemiaan? Kirjavasti niin, että osassa piirejä valmistautuminen oli lyöty laimin. Itseohjautuvuus ei ollut toiminut, vaikka kyse ei ollut vapaaehtoisesta asiasta. Kuinka ihmiset noudattivat Uudenmaan eristyspäätöstä? Erinomaisesti, mutta silti joukko ihmisiä muilutti itsensä läpi rajoitusten vastaisesti pikkuteitä pitkin. Kuinka Business Finlandin tuen hakijat pitivät kiinni todellisesta tarpeesta suoralle rahalliselle tuelle? Ei ainakaan parhaalla mahdollisella tavalla, sillä tuen saajissa oli mm. blogin kirjoittaja ja joukko julkkiksia, joiden yritystoiminta ei ole samalla tavalla katkolla, kuin esimerkiksi ravintoloiden. Tuskinpa verkossa julkaistavan blogin ylläpito muuttuu virusepidemian myötä samalla tasolla kuin palveluliiketoiminta keskimäärin. Kuinka Huoltovarmuuskeskuksen toiminta näyttäytyy varautumisen ja suojatarvikekauppojen osalta?
Esimerkeistä voinee päätellä, että reilu enemmistö toimii koronan puitteissa hienosti ja niin kuin pitää. Kaikki eivät kuitenkaan niin tee. Kriisitilanne paljastaa ihmisten todellista karvaa. Jos erikoistilannekaan ei johda itsekuriin, lienee loogista ajatella, että kaikki eivät pysty itsekuriin vastuiden kantamisessa. Tällaiset ihmiset tarvitsevat tukea ja edellyttämistä. Jos työtään vain osittain osaava ihminen itseohjautetaan, syyllistytään mielestäni vastuun välttelyyn työn antajan puolesta. Sama tapahtuu, mikäli ihmisellä ei ole kunnollista motivaatiota työhönsä. Sama asia toisinpäin tarkoittaa, että todellisuudessa osaavat ja motivoituneet ihmiset itseohjautuvat, muut tarvitsevat työssään tukea – toiset vähemmän ja toiset enemmän. Olisiko pahasti sanottu, että me kaikki tarvitsemme joskus kontrollia. Esimerkiksi rahan käyttö on asia, joka karkaa hyvin helposti käsistä, mikäli siihen mahdollisuus ilmenee. Eikä esimerkiksi nopeusrajoitusten ja verojen maksun vapaaehtoisuus taida toimia. Omalta kohdaltani toivon, että itseohjautuvuus nähdään keinona, joka sopii VAIN osalle ihmisistä. Itseohjautuvuudesta on täysin turha tehdä kaikkien ihmisten ohjaamiseen sopivaa menestyskeinoa.
